2019-10-24T01:26:44+03:00 Blog Integration Feed Generator https://minska80.vuodatus.net/ minska80 https://minska80.vuodatus.net/

Olen siis kahden lapsen äiti,toinen on kolme ja puoli,ja nuorempi 10kk.Esikoisen kanssa olemme luonteeltamme niin samanlaisia,että olemme jatkuvasti "napit vastakkain",jos se nyt on ihan oikea termi tuon ikäisen kanssa.Hänen uhmaikänsä luulin jo olevan menneen talven lumia,mutta jotenkin nyt vaan on alkanut tuntua sen nostaneen jälleen päätään.Vai liekkö kuitenkin olisi kysymys mustasukkaisuudesta,johtuen nuorimmaisestamme.
Minä olen yksinkertaisesti kai heikkohermoinen,yritän niin kovasti opettaa ns."hyviä tapoja"asiassa kuin asiassa,ja en tiedä mistä ihmeen syystä oletan niiden menevän perille ja että niitä osattaisiin heti noudattaa.Kuopuksen syntymän jälkeen jatkuvasti unohdan esikoisenkin olevan vielä ihan lapsi,odotan häneltä aivan liikaa,ikäänkuin hänen olisi pitänyt kasvaa isoksi yhdessä hetkessä kun sai sisaruksen.Siitäkin syystä hän luultavasti kapinoi vain enemmän.
Olenhan minä siis näitä asioita todella pohdiskellut,ja kuten huomaatte tiedän itsekkin tasantarkkaan mistä uudelleen alkanut uhmaikä johtuu,ja että huonon ja riitaisan päivän jälkeen voin vain katsoa peiliin ja pyrkiä muuttamaan omia asenteitani.Niin minä aina teenkin sitten vähän aikaa,juuri sen ajan kun meillä meneekin sitten paremmin.,mutta minä aina unohdan...etenkin jos olen väsynyt,en jaksa pitää kiinni roolista vanhempana,joka koko ajan tietää miten toimia ja sanoa oikein,ja minkälaisesta omasta käytöksestä seuraa vähiten yhteenottoja esikoisen kanssa.Siis minäkin kiukuttelen,käyttäydyn välillä aivan kuten lapsenikin,kiukuttelen ja marisen väsyneenä ja nälkäisenä.Hassua sinänsä,kun juuri pitäisi osata näyttää mallia miten olla ja  itse sitten  ruokkii sitä kiukuttelu/kapinointimallia.Plääh,kyllä se on oikeasti niin psygolokin hommaa tämä vanhemmuus,kun loppujen lopuksi kaikella mitä itse teet on vaikutusta lapsiin.Kun kerran erehdyt käyttämään esim.voimasanoja suutuksissasi imurille,niin johan kuulet pian sen kaikuna lapseltasi,jota se ei kyllä enään unohda...:)no juu,mutta kyllä se niinkin on että äiti ei ole kone,joka osaisi aina toimia oikein tai edes ajatella oikein.mekin teemme virheitä.Olen onneksi edes sen sisäistänyt,että olen osannut pyytää anteeksi lapseltani turhanpäiväistä äkinääni.Myös hän on sen oppinut,että äksyilyhetken jälkeen tulee ja pussaa ja pyytää reilusti anteeksi,kysyy:ollaanko taas kavereita:)Ja niinhän me ollaan.
]]>

2007-09-26T14:16:00+03:00 2019-10-24T01:26:44+03:00 https://minska80.vuodatus.net/lue/2007/09/arkista-murinaa minska80 https://minska80.vuodatus.net/